Hieman meistä
Asustelemme Keski-Suomessa, tarkalleen Korpilahdella. Minulla on aina ollut koiria, mutta ensimmäinen puli meille tuli vuonna 2002. Ensimmäinen rotuni oli skyenterrieri, ja sen jälkeen oli kaksi partacollieta. Sitten tuli ajanjakso jolloin oli hyvin hankala löytää / saada pulia Suomesta, ja rekisteröintiluvut olivat hyvin alhaiset. Etsin erinomaista puliurosta, mutta vain narttuja oli vapaana. Vierailimme kennel Castlewolfissa keväällä 2002, ja tapasin Peetun ( C. Uproar ), mutta valitettavasti se oli jo varattu pentu. Olisin ottanut sen mukaani samantien, niin ihastuttava se oli. Mutta se oli siis muuttamassa jo toisaalle... kunnes kasvattaja soitti, ja Peetu tuli meille. Tämän jälkeen rotu vei minut mukanaan :) Kiinnostuin yhä enemmän puleista, niiden käyttäytymisestä, mahdollisuuksista ja jalostuksesta.
Kaikki pulimme elävät perheeni kanssa lemmikkeinä. Minulle on erityisen tärkeää että voin luottaa koiriini lasten parissa ja kaikkien, jotka vierailevat meillä. Tärkeää on säilyttää myös ne ominaisuudet pulissa joiden avulla se kykenee tarvittaessa työskentelemään väsymättä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joten mm. kaikki jalostuskoirani luonnetestataan mahdollisuuksien mukaan. Ottaen huomioon koiriemme erilaiset luonneominaisuudet, harrastelemme omaksi iloksi arkitottelevaisuutta ja kausiluontoisesti käymme tutustumassa lampaisiin. Olen melko aktiivinen näyttelyharrastaja, edellyttäen tietysti sitä että myös pulini pitävät siitä. Meillä on ollut myös muutamia tähtihetkiä näyttelyissä, mm. ryhmäsijoituksia ja erikoisnäyttelyn BIS-voitto!
Tällä hetkellä kotonamme asustaa kuusi pulia. Vanhin rouva Nyyti ( Castlewolf Diva For Ximene ) johtaa nyt laumaa ja pitää yllä jatkuvaa hälyytystä, ja Unkarin tuonti Dranka ( Csikasz Dranka ) toisena narttuna. Valitettavasti ajan myötä nämä kaksi eivät enää siedä toisiaan, joten rouvat on pidettävä erillään. Unkarin tuonti Mokka ( Szep-Apati Mokka ) tuli totuttelemaan ihmisiin ja elämään sisällä vuonna 2009. Nyt vanhimpana uroksena se itse luulee olevansa lauman johtaja, vaikka talossa onkin vahvasti akkavalta. Pekka-peräkammarin poika 'jäi' Nyytin pentueesta kasvamaan kotiin. Pilvin pentueesta jätin kotiin uroksen niin ikään, olen selvästikin enemmän tykästynyt kotilaumassani uroksiin. Viimeisin tulokas on myös Unkarista, narttupentu kutsumanimeltään Peukku (Rasztari-Duci Huvelyk).
Tulevaisuudessakin pyrimme tuomaan uutta verta ulkomailta, tuontien ja omien astutusten myötä, kun vain kiinnostavia yhdistelmiä löytyy. Osa koiristamme tulee asumaan sijoitusperheissä.
Katsotaan, mitä tulevaisuus meille tuo...
Olen jäsen:
Unkarinpaimenkoirat ry. Pulien rotujärjestö
Suomen kennelliitto
Olen kouluttautunut:
Kennelneuvoja
Kehätoimitsija
Koetoimitsija
Kasvattajakurssi
Jalostusneuvoja
Olen allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen.